Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voimme varmistaa että sivumme palvelevat sinua mahdollisimman hyvin. Mikäli jatkat muuttamatta asetuksia, oletamme sinun hyväksyvän evästeiden käytön sivustollamme. Yksityisyyskäytäntö | EvästekäytäntöOK, I understand

Our story on Steller

Art Card 2018

Tee irtiotto arjesta ja nauti mahtavista hetkistä taiteen parissa!

Kämp Collection Hotels tarjoaa unohtumattomia kulttuuri- ja taide-elämyksiä yhdessä pääkaupunkiseudulla sijaitsevien museoiden kanssa.

Kämp Collection Hotelsin You Are Here -taidekortilla saat 25 % alennuksen museolippujen hinnasta. Taidekortti on voimassa 31.12.2018 asti ja yksi etu oikeuttaa yhteen museokäyntiin. Yhteistyömuseot ovat

Taiteilijoiden Kalevala - Ajan kaikuja I Tokio I Berliini I Kerava

Yusuke Asai I Christine Candolin I Tatiana Echeverri Fernandez I Oliver Godow I Paavo Halonen I Mathilde ter Heijne I Hideki Iinuma I Jussi TwoSeven I Tomoko Konoike I Shiriagari Kotobuki I Yuji Ohta I Kustaa Saksi I Ayumi Tanaka I Marjatta Tapiola I Jorinde Voigt

Koonneet: Kenji Kubota I Christine Nippe I Arja Elovirta

Hideki Iinuma, Ilmatar, 2017

27.1.-15.4.2018

Keravan taidemuseo - TAIDE- JA MUSEOKESKUS SINKKA, Kultasepänkatu 2, 04250 Kerava


Ajan kaikuja juhlistaa Kalevalaseuran kymmenen vuotta täyttävää Taiteilijoiden Kalevala -projektia. Vuosien varrella lukuisat ulkomaiset taitelijat ovat saaneet tilaisuuden tutustua suomalaiseen mytologiaan, Kalevalaan, sen lähderunoihin ja historiaan. Kalevala-tulkintoja ovat tehneet niin espanjalaiset, italialaiset, beniniläiset, vietnamilaiset kuin venäläisetkin taiteilijat. Keravalla japanilaisten ja Berliinissä asuvien taiteilijoiden teokset kohtaavat suomalaistaiteilijoiden työt.
Keravalla yhdistyy kaksi erillistä näyttelyä, joiden kokoamisesta ovat vastanneet saksalainen FT Christine Nippe ja japanilainen kuraattori Kenji Kubota. Suomen Saksan-instituutissa ensiesityksen saaneen berliiniläiskokonaisuuden nimeksi Nippe valitsi kysymyksen Do you remember?, muistatko. Ajatus kulttuurisesta muistista ja identiteetistä nousee esille jo taiteilijoiden valinnassa. Kaikki neljä asuvat Berliinissä, mutta vain Jorinde Voigt ja Oliver Godow ovat syntyperäisiä saksalaisia. Mathilde ter Heijne on kotoisin Hollannista, ja Tatiana Echeverri Fernandez on päätynyt Saksaan Costa Rican, Kolumbian ja Britannian kautta.
Berliiniläistaiteilijat lähestyivät muistamisen tematiikkaa kukin omalla tavallaan, osa kansallisiin kertomuksiin varsin kriittistäkin etäisyyttä ottaen. Oliver Godow jäljittelee Kalevalan koonneen Elias Lönnrotin keräystapaa, mutta hän tallentaa kamerallaan Helsingin katujen kuvallista runoutta. Mathilde ter Heijne korostaa naisten roolia ja kuhunkin tilanteeseen erikseen luotujen itkuvirsien vallankumouksellista voimaa. Tatiana Echeverri Fernandezia kiehtoo kanteleen syntytarina ja huimassa taiteellisessa nousukiidossa oleva Jorinde Voight pelkistää Ilman immet lehtikullalla silattujen vuorten päällä tanssiviksi voimaviivoiksi ja ilman pyörteiksi.
Tokiossa, Sezon-galleriassa nähtyyn näyttelyyn Kenji Kubota kutsui kuusi eturivin japanilaistaiteilijaa ja antoi kokonaisuudelle nimeksi Universal Nature, yleismaailmallinen tai yhteinen luonto. Taiteilijat käsittelevät ihmisen ja luonnon suhdetta, mutta ennen kaikkea ihmisluontoa, sitä mistä tarinoista ja uskomuksista meidät on tehty. Tomoko Konoike tuo Keravalle tuulen lauluja kotiseudultaan, Akitan provinssia hallitsevalta Moriyoshi-vuorelta, Hideki Iinuman kalevalaiset naishahmot ovat lainanneet ilmeensä muotilehtien palstoilta ja Shiriagari Kotobuki kertoo sammon tarinan japanilaisen manga-perinteen keinoin.
Akseli Gallen-Kallelan ja monien muiden 1800-luvun lopun taiteilijoiden kuvaamat miehiset sankarit loistavat poissaolollaan. Väinämöistä, Joukahaista tai Lemminkäistä ei tässä näyttelyssä nähdä, mutta traaginen Kullervo saa tulkintansa Yusuke Asain suoraan kirjan sivuille tehdyissä maalauksissa. Niiden lisäksi hän toteuttaa suuren seinämaalauksen, jonka materiaalina on keravalaisten pihoiltaan ja pientareiltaan keräämä savimaa.
Yuji Ohtan videoinstallaatio ja Ayumi Tanakan valokuvakollaasit liikkuvat toden ja tarun rajamailla. Ohtan videolla Japanissa asuva suomalaismies kertoo vanhoista ajoista ja siitä, kuinka löysi ”aidot” Iku-Turson jäänteet. Tanaka on kerännyt unitarinoita Lönnrotin haastattelemien runonlaulajien jälkeläisiltä. Hänen
teoksissaan elävät suomussalmelaisen Hilkka Kaipaisen, Vuokkiniemellä asuvan Maija Myllykankaan ja
uhtualaisen Valentina Saburovan muistot ja unikuvat.
Ensimmäisestä Taiteilijoiden Kalevala -näyttelystä mukaan on valikoitunut Marjatta Tapiolan maalaama
epätoivoinen Ilmarinen, joka suree Kullervon manaamien petojen kuoliaaksi raatelemaa vaimoaan ja takoo
itselleen kultaisen kumppanin. Paavo Halosen teosten materiaaleina ovat puukot, leipälaudat ja ruislimput,
jotka kantavat kaikuja menneistä ajoista samoin kuin Christine Candolinin hämärässä tilassa hiljaa paikallaan
lipuvat soutuveneet.
Graffititaiteilija Jussi TwoSevenin aiheina ovat myyttiset voimaeläimet, karhut ja sudet, jotka hänen
seinämaalaustensa kautta ovat taas palanneet suomalaiskaupunkien katukuvaan. Aivan ajan alkuun meidät
vie Amsterdamissa asuva taiteilija ja graafinen suunnittelija Kustaa Saksi. Hänen jacquard-kudoksella
päällystämänsä hohtava alkumuna tuo mieleen Kalevalan luomistarun, mutta munasta syntyvä maailma
tunnetaan monen muunkin kulttuurin alkutarinoissa.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Kalevalaseuran, Suomen Japanin Instituutin ja Suomen Saksan-instituutin
kanssa ja se on osa eurooppalaisen kulttuuriperintövuoden ohjelmistoa.

Do you remember? -näyttely

Do you remember

14.9. - 15.12.2017, Berliini

Klaus K Hotel sponsoroi tätä näyttelyä

Suomen Saksan-instituutissa avattava Do you remember? -näyttely esittelee neljän kansainvälisen, Berliinissä asuvan taiteilijan uusia teoksia. Taiteilijat matkustivat näyttelyn takia varta vasten Helsinkiin tutustuakseen Suomen kansalliseepokseen Kalevalaan. Tatiana Echeverri Fernandez, Oliver Godow, Mathilde ter Heijne ja Jorinde Voigt sukelsivat Kalevalan maailmaan muodostaakseen ajatuksia ja kysymyksiä myyteistä, muistoista ja kulttuurisesta muistista. Uudet taideteokset ovat  tulkintoja ja reaktioita suomalaisen mytologian ainutlaatuiseen suulliseen perinteeseen.

Näyttelyn lähtökohtana on Aleida ja Jan Assmannin kulttuurisen muistin käsite, koko maailmaa koskettavan muutostilan luoma epävarmuus, kansallistunteen samanaikainen vahvistuminen sekä kulttuurisen muistin rooli. Näyttely kysyy, missä määrin kansallisen narratiivin uudelleentulkinta nykytaiteen keinoin voi avata uusia merkityksiä sekä omalle että vieraalle kulttuuriselle muistille? Entä mikä rooli kulttuurien välissä liikkuvilla taiteilijoilla voi olla vanhojen myyttien uudelleentulkinnassa?

Kolumbialais-saksalainen Tatiana Echeverri Fernandez luo muistin ja meren aalloista inspiraationsa ottavan installaationsa kanteleen kielistä. Valokuvaaja Oliver Godow etsii kulttuurisia muistijälkiä Helsingin kaduilla, kun taas hollantilainen Mathilde ter Heijne käsittelee video- ja performanssiteoksissaan itkulauluperinnettä. Kansainvälisen uran luonut taiteilija Jorinde Voigt ottaa piirustustensa lähtökohdaksi kalevalaisten naishahmojen kohtalot.

Lähdimme yhdessä tutkimaan ja kokeilemaan uutta. Matkan aikana nykytaide ja Kalevala, taide ja kirjallisuus sekä taide ja toiseus kohtasivat. Lopputuloksena syntyi kunkin taiteilijan omien elämänkokemusten värittämiä tulkintoja identiteetin, muistamisen ja estetiikan merkityksestä prosessissa, joka kysyy, muistatko sinä…?

Teksti: Dr. Christine Nippe, kuraattori ja kirjailija

Näyttelyn suojelija: Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.


Osoite: Finnland-Institut in Deutschland, Georgenstr. 24 (1. OG), 10117 Berlin

Do you remember? haastattelu Mathilde ter Heijnen kanssa

http://www.terheijne.net/
Mathilde ter Heijne

I am Mathilde ter Heijne, one of the artists in exhibition “Do you remember?”, organized by Kalevalaseura (The Kalevala society) and The Finnish Institute, the show is curated by Christine Nippe. The exhibition features four international artists from Berlin. We travelled to Helsinki to learn about the famous Finnish national epic poem Kalevala, which was first published by Elias Lönnrot in 1835.

I am quite critical about that, and how traditional culture was used for the construction of the Finnish nation state identity, even if I understand the political wish for such a national identity at that time, I find it problematic and destructive in some way.

The Finnish national epic Kalevala, was compiled by Elias Lönnrot in the 19th century, and composed to generate a Finnish identity as part of the contemporary nation building process at the time. The epic however is really Elias Lönnrot’s epic, and it reflects his world view as a devout Christian, keen to depict the Finns as a civilized people with monotheistic beliefs. Lönnrot even took liberties by adding material of his own, reshaping ancient stories, and giving his epic a linear structure similar to the Bible, when in reality the world view of the ancient Finnish and Karelian rune-singers was cyclical and based on shamanic beliefs. Lönnrot only used a purposefully selected fraction of the material in folk poetry archives and admitted himself that he could have used the same sources to compile seven different but equally valid Kalevala versions.

Other folklorists could use such material to compile quite different stories that might reflect ancient beliefs more accurately and write a new, different epic, closer to the world view of the original singers, with no artificial religious or nationalistic elements. What if someone wrote another version, drawing on bear cults and shamanism found in Finnish folklore?

This I found really interesting, and I wanted to look beyond the ‘made up’ Finnish identity. To see what’s actually behind it, or what has maybe been overlooked, left out.

The lament was an oral singing tradition that wasn’t recorded and collected at the time. Lamenting is a kind of singing on the border to crying. I am quite intrigued by how lamenting, as a format, refused to fit into certain fixed expectations of the collectors, like the rune verses did. As a format the lament is not so easy to recognize as it only follows a few rules. The singer normally uses a specific kind of spoken-, and body language and the songs express deep, personal or collective emotions. For my project, I also want to look into the universality of lamenting as this kind of singing can be found all over the world. It’s a very powerful tool to deal with loss and trauma – personal and communal.

So, this has been my interest within the Karelian traditions. Actually, I have been doing research on the lament singing since 2012 when, together with HIAP, I organized a workshop with the lamenter Pirkko Fihlman (Äänellä itkijät Ry, www.itkuvirsi.net). For the occasion of my Do you remember?- project I tried to find other lamenting performers and musicians and I am now working with Emmi Kuittinen, a young Finnish folk singer https://emmikuittinen.com/.

Together we make a translation of some Karelian laments and focus on possible improvisations around certain themes that are important, not only in the Kalevala, but also in many other traditions in other parts of Finland, like for instance the wind, nature, and the sacred brown bear, whose name I should not have used, as a matter of fact.

Erikoistarjoukset Varaa nyt